2013

Kaksi Voittajaa

Helsingin Messukeskuksessa oli vuoden suurin näyttelyviikonloppu 13.12 - 15.12.2013.
Sunnuntaina Suomen Voittaja näyttelyyn osallistuivat nuoret kasvattini D Boogie Boy 'Masi' ja
D Bossanova 'Joqu' sekä vanhukseni B Olen Pikku Dee 'Piki'.
Juuri kymmenen kuukautta täyttänyt nuoriso kilpaili junioriluokassa ja Piki vähän vajaa 10 vuotiaana veteraaniluokassa.

Masi sai erittäin hyvän (EH) arvostelun, poika otti pienet pakit kun tuomari lähestyi hieman horjuvin askelin. Masi kuitenkin rauhoittui saman tien ja antoi tuomarin koskea normaalisti.
Piki esiintyi varmasti ja pitkin askelin veteraaniluokassa. Tuomarin arvostelu oli erinomainen ja Pikistä tuli Veteraani Voittaja 2013, VSP veteraani ja PARAS UROS 4.

Vähän jännitti kun menin Joqun kanssa ensimmäistä kertaa kehään. Tyttö myös vähän jännittää vieraita ihmisiä ja uusia kokemuksia. Yllätys oli suuri kun tyttö halusi mennä tuomarin syliin, liikkui kehässä mainiosti ja esiintyi muutenkin kauniisti. Arvostelu oli erinomainen ja Joqu sai JUNIOR VOITTAJA 2013 tittelin. Onnittelut suloiselle tytölle ja hänen perheelleen!

Syyskuun näyttelytuloksia

Porvoo Kr 14.9.2013

'Piki' Borgåkers Olen Pikku-Dee
ROP ja ROP-VET

Heinola erikoisnäyttely 21.9.2013

Tuomari Joanna Adamowska

Pentuluokka
'Masi' Dumboss Boogie Boy Pek1, KP, ROP-pentu
'Joqu' Dumboss Bossanova Pek1

Veteraaniluokka
'Piki' Borgåkers Olen Pikku-Dee Eri2

Valioluokka
'Sutki' Sukan Säihkysääri Eri3

Mantan seikkailut

Valkovenäjän näyttelymatkani aikana Manta (D Anemone) oli hoidossa ja yllättäen tyttö pääsi karkaamaan sieltä omille teilleen sunnuntai-aamuna 8.9.13. Aikaisemmin tällaista ei ole tapahtunut, ei kotonakaan. Manta on täysin minun koirani ja voi olla että nyt ensimmäistä kertaa kun hoidossa ei ollut tukena tuttuja koiria, Manta lähti yrittämään kotiin päin. Koti sijaitsee n 3 km päässä mutta pienelle koiralle matkalla sinne oli  liian paljon esteitä; isoja teitä ja joki ylitettävänä.

Viestin karkaamisesta sain sunnuntai-iltana kun näyttelypäivän jälkeen istuin bussissa Minskissä lähdössä kotimatkalle. Sinä yönä ei nukuttanut kun hermostuneena odotin kännykkä kädessä viestiä siitä että koira olisi palannut hoitopaikkaansa. Ei tullut viestiä. Aivan karmea tilanne ja itse en pystynyt tekemään asialle mitään muuta kuin antamaan neuvoja minne kaikkialle voi laittaa ilmoituksia koiran karkaamisesta.

Kotiin pääsin maanantaina puolen päivän aikaan ja Manta oli edelleen kateissa. Koirasta, jota oli etsitty koko sunnuntaipäivän,  ei ollut tullut mitään havaintoja sunnuntai-aamun jälkeen. Heti lähdimme Minnin kanssa kävelemään lähistölle jossa Manta oletettavasti liikkui.  Kävelimme sieltä myös turvallisen reitin kotiin päin, jotta tyttö osaisi hajujäljen perusteella  suunnistaa oikeaan suuntaan. Asiantuntevia neuvoja saaneena, jätin myös peitetyn häkin, jossa oli vaatteitani katoamispaikan läheisyyteen.

Maanantaina iltapäivällä tuli ensimmäinen viesti koiranulkoiluttajalta, joka oli nähnyt Mantan näköisen koiran liikkuvan katoamispaikan lähistöllä sunnuntai-iltana. Hän oli lukenut katoamisilmoituksen facebookista. Hämärän alkaessa alkoi tulla sitten muitakin sydämenpysäyttäviä viestejä; Manta juoksee Lahden moottoritien pientareella Korson ja Keravan rajalla pohjoiseen päin. Siinä ei sitten auttanut aikailla, hyppy autoon ja kiireellä katsomaan näkyykö koiraa missään. Pysähdyimme ennen Keravaa olevalle levähdyspaikalle, jossa Manta oli myös aiemmin nähty mutta nyt ei merkkiäkään koirasta. Seuraava havainto tuli että Manta on nähty juoksemassa samaa reittiä mutta etelään päin. Havainnot antoivat kuitenkin toivoa että koira on vielä elossa. Etsintöjä ei voinut enää pimeällä jatkaa. Myöhemmin illalla kävimme vielä Pikin ja Minnin kanssa levähdyspaikalla ja Keravan joen varressa jättämässä jälkiä. Piki sai levähdyspaikalla ihan selvästi tutun hajun ja näin uskoin että Manta oli ollut siellä. Jätin metsikköön myös omia vaatteitani.

Pari vuorokautta valvoneena, sain vähän nukuttua ja heti aikaisin tiistai-aamuna lähdin tarkastamaan paikat, jonne oli jättänyt häkin ja vaatteitani. Ei mitään merkkiä, Manta ei ollut käynyt niissä. Aivan toivoton olo!

Tiistai meni taas kävellessä edes takaisin paikoissa joissa Manta oli nähty. Monet ystäväni myös kävelivät tai ajelivat autolla seudulla etsien Mantaa. Jätin myös Minnin ja Pikin kanssa tuoreen hajujäljen kodin suuntaan. Päivällä ei taaskaan saatu havaintoja joten oletimme että Manta pysyi jossakin paikallaan. Lähiseudulla oli myös rakennustyömaa, jossa räjäyteltiin päivällä sekä jokiseutu, jossa ammuskeltiin sorsia.

Iltahämärässä kuten edellisenä iltana , alkoi tulla useita samanlaisia havaintoja, Manta liikkuu edelleen Lahden moottoritien varressa. Sitten klo 19 aikoihin tuli tuore havainto, Manta juoksi Jokivarrentien/Sipoontien yli Helsingin suuntaan Lahden moottoritien vieressä. Paikalle osunut naisautoilija oli nähnyt ilmoituksen facebookissa ja jäi paikalle sekä soitti meille heti. Minä siltä istumalta lähdin juoksemaan Minnin kanssa Mantan perään. Juoksimme Korson liittymästä etelään ja seuraavan alikulkutunnelin kohdalta käännyin metsikköön koska ajattelin että siitä kohdasta Manta ei ole päässyt piennarta pitkin eteenpäin. Myös Minni sai jonkinlaisen hajun Mantasta. Käveltyämme metsikössä muutamia kymmeniä metrejä eteenpäin, n. 20 metrin päässä vilahti jotain. Manta nosti päätänsä mutta saman tien lähti karkuun. En uskaltanut huutaa Mantaa koska sain sellaista neuvoa että se voi pahentaa paniikissa olevan koiran tilaa. Yritin saada Minniä haukkumaan mutta ei se tietenkään hauku silloin kun pitäisi. Toisen tutun koiran haukkuminen olisi saattanut kääntää Mantan tilan normaaliksi ja se olisi tullut luokse. Mutta ei! Kuitenkin olin onnellinen että näin Mantan elävänä. Itku kurkussa kävelin Minnin kanssa ympäriinsä ja huutelin Pikiä sekä Minniä, jotta saisin houkuteltua säikyn Mantan takaisin luokseni. Pimeä tuli pian  ja etsinnät oli pakko taas lopettaa. Sitä ennen kuitenkin veimme metsään häkin, jonka peittelimme hyvin täkillä sekä sen sisälle riisuin päältäni hikisiä vaatteita. Toisen häkin veimme Keravalle levähdyspaikan läheisyyteen.

Tiistain ja keskiviikon välisen yön sain nukuttua hieman paremmin kun olin nähnyt vilauksen Mantasta. Jotenkin oli myös sellainen tunne että Manta oli siellä lähistöllä kun veimme häkin metsään. Kello soi klo 5.30 ja heti lähdin tarkastamaan tilannetta. Ajoin autolla Peltotietä ja sen jälkeen hitaasti kävelytietä pitkin metsikön läheisyyteen, jossa häkki sijaitsi. Jätin auton tien poskeen ja lähdin varovasti kävelemään häkkiä kohti. Sydämeni löi tuhatta ja sataa. Lähestyin häkkiä varovasti takaa päin ja käännyin sen ovelle. Pieni toivo heräsi, vaatteet olivat mytyssä, jokin oli ainakin käynyt häkissä. Polvistuin ja siinä samassa hetkessä Manta säntäsi  häkin perältä iloisesti töpö vipottaen syliini. VOI LUOJA, KUN OLIN ONNELLINEN. Kolmen vuorokauden vaarallinen piina oli päättynyt onnellisesti ja Manta saatiin kotiin ehjänä.

Vein Mantan autoon ja lähdin vielä hakemaan häkin pois metsästä. Kun kävelin takaisin, vastaan tuli koiranulkoiluttaja, jonka koira säikäytti minut haukunnallaan. Mitähän mahtoi ajatella se hämmästynyt mieshenkilö kun tulin metsiköstä aamulla aikaisin täkki ja häkki kainalossa. Hymyilytti mutta en jaksanut jäädä selittelemään asiaa... 

Minni ja Sutki kansainväliseksi valioksi

Tänä kesänä olemme kiertäneet aika paljon ulkomaan näyttelyitä ja nyt sitten vuorossa viimeisenä oli Valko-venäjän kansainväliset näyttelyt Minskissä 7. 9 - 8.9.2013.  Matkaan lähti jälleen veteraani Piki (Borgåkers Olen Pikku-Dee) sekä viimeistä cacibia metsästävät  Sutki (Sukan Säihkysääri ) ja Minni (Emisja Gwiazda Sirius).

Bussimatkalle lähdimme torstai-iltana 5.9.13 ja perille Minskiin saavuimme perjantaina iltapäivällä. Matka meni erinomaisesti rauhallisten koirien kanssa ja matkajärjestelytkin matkanjohtajan (kuten aina) osalta toimivat hyvin. Valitettavan usein vaan koiraporukoissa on niitäkin jotka eivät ole tyytyväisiä ja se hieman hämmentää tunnelmaa.

Itse näyttelyt alkoivat lauantaina; Valko-venäjän voittajanäyttely ja sunnuntaina; Golden Fair. Lauantaina rotumme arvosteli Anna Redlicka Puolasta. Piki esiintyi valioluokassa ja oli paras uros saaden sertin, jolla koira tuli valkovenäjän valioksi, sekä cacibin ja Valko-venäjän voittajatittelin.

Minni arvosteltiin avoimessa luokassa myös sertin arvoiseksi ja valioitui tällä sertillä.
Kolmantena mutta ei vähäisempänä arvosteltiin valioluokassa Sutki, joka oli rodun paras saaden sertin, cacibin ja voittajatittelin. Näin Sutkista tuli vähän yli kaksi vuotiaana jo kansainvälinen valio ja tietenkin myös valkovenäjän valio. Päivän huipennukseksi sama tuomari Sutkiin ihastuneena sijoitti ryhmäkehässä kiemurrelleen tytön toiseksi (RYP2).

Sunnuntain näyttelyssä tuomarina toimi Sanja Vretenic Montenegrosta. Rodun paras ja myös paras veteraani oli Piki. Nartuista kehään meni vain 7-vuotias Minni joka valioluokassa sai myös cacibin ja tuli tyttärensä ohella hienosti kansainväliseksi valioksi.

Päivän ja koko matkan vielä kruunasi Pikin sijoittuminen veteraanikehässä kolmanneksi (BIS3).

Hienon näyttelypäivän päätteeksi lähdimme illalla kotimatkalle , jolloin sain huolestuttavan viestin Suomesta Mantan (Dumboss Anemone) hoitopaikasta.  Pikkuiseni oli karannut sunnuntai aamuna eikä ollut vielä tullut iltaan mennessä takaisin. Tästä sitten alkoikin elämäni piinallisin kolme vuorokautta, josta kerron myöhemmin.

Uudet Eestin valiot

Tämän kesän viimeisiä lomapäiviä vietin Tallinnassa 17.8 - 18.8.2013 Mirvan sekä PON-tyttöjen Sutkin ja Minnin kanssa. Äiti Minni ja tytär Sutki oli ilmoitettu molempina päivinä Tallinnan kansainväliseen koiranäyttelyyn kilpailemaan valioluokassa. Pilvisenä ja hieman sateisena lauantaipäivänä rodun arvosteli venäläinen tuomari E Kupluauskas. Hän valitsi Sutkin ( S Säihkysääri) rodun parhaaksi ja antoi tytölle sertin sekä cacibin.
Minni ( Emisja z Gwiazda Sirius) oli PN2 ja sai vara-cacibin.

Koska Sutki vei cacibin ensimmäisenä päivänä, Minni kilpaili yksinään helteisenä sunnuntaina jolloin rodun arvosteli ihastuttava ranskalainen herrasmies Franco Mannato. Minni oli todella hienossa vireessä ja liikkui reippaasti. Minni sai tuomarilta kauniin arvostelun ja oli rodun paras sertin ja cacibin kera. Ruusukkeita ojentaessaan tuomari vielä sanoi ' she is very beautiful'.

Hieno näyttelyreissu! Molemmista tytöistä tuli Eestin valio ja nyt molemmat ovat myös yhtä kolmannen maan cacibia vaille kansainvälisiä valioita :).

Kroatian valiot

Odotettu kesälomani alkoi ja lähdin lauantai-iltana 20.7.2013 Mantan ja Pikin kanssa  loma- ja näyttelymatkalle ihanaan ja lämpöiseen Kroatiaan. Ensin menimme laivalla Tallinnaan jossa siirryimme eestiläisen matkanjärjestäjän bussiin. Ensimmäisen yön ja seuraavan päivän vietimme bussissa matkaten läpi Viron, Latvian ja Liettuan Etelä-Puolaan asti.  Yövyimme Lubeniassa hotelli Maratonissa.

Maanantai-aamuna matka jatkui jälleen sään koko ajan lämmetessä ja perillä Kroatiassa kauniissa Splitin kaupungissa olimme tiistai-aamuna. Hotellimme sijaitsi vilkkaan tien varressa Trogirissa. Hotellista on noin1 km matka Trogirin vanhaan kaupunginosaan, jossa on kauniita vanhoja rakennuksia. Kuvia löytyy täältä.

Päivisin oli tosi kuuma, lämpötila hipoi +40 joten upea hiekkaranta, joka sijaitsi pienen kävelymatkan päässä hotellista, oli lempipaikka päivittäin useiden tuntien ajan. Merivesi oli erittäin kirkasta ja viilensi hyvin hikistä olotilaa. Koirat viettivät päivät hyvin ilmastoidussa hotellihuoneessa. 

Splitin neljän yön Summer Show alkoi torstaina 25.7 klo 20 ja kesti joka yö n. klo 4.00 asti.
Ensimmäisenä ja kolmantena yönä oli kansallinen koiranäyttely, toisena ja neljäntenä yönä kansainvälinen näyttely.
Manta oli ROP kahdessa näyttelyssä (ensimmäinen ja viimeinen) ja Piki oli jokaisessa Paras Veteraani sekä kahdessa näyttelyssä myös rotunsa paras. Näin ollen molemmat saivat kaikki Kroatian valionarvoon tarvittavat sertit (tarvitaan 4 sertiä, 3 x veteraani voittajatitteli). Manta sai myös 2 cacibia, joten tytöstä tuli myös Kansainvälinen valio sekä sijoittui ensimmäisenä päivänä 1. ryhmässä kuuden parhaan joukkoon. 

Näyttelyn jälkeisen maanantain ja tiistain vietimme vielä rannalla sekä shoppailen Splitin keskustan tavarataloissa. Tuliaiseksi tuli useampi pari kenkiä, vaatteita, vartalovoiteita ja muuta kosmetiikka, jotka olivat todella halpoja Suomen hintoihin verrattuna.

Tiistai-iltana lähdimme kotia kohti samaa upeiden maisemien reittiä kuin tulomatkallakin.

Tämä oli ehdottomasti paras, kaunein ja kuumin näyttelymatka, jonka olen koskaan tehnyt.

Piki RYP 4 Karjaalla

Taas vietimme huippuhienoa koiranäyttelyviikonloppua 6.7- 7.7.2013.

Lauantaina oli näyttely Mikkelissä, jossa kehässä esiintyi erinomainen Petu ( D Astar), jolla tuomarin mielestä tällä kertaa oli liian pehmeä turkki, sijoitus valioluokassa ERI2. Sisarensa Manta (D Anemone) oli paras narttu PN1,SA ja vastakkaisen sukupuolen paras VSP.

Sunnuntain vietimme Karjaalle kaikkien rotujen näyttelyssä sisarusten isän Pikin (B Olen Pikku Dee) ja Mantan kanssa. Tosiaan olimme siellä koko päivän koska Piki aivan huippuhienon arvostelun saanena oli rodun paras ROP ja rodun paras veteraani ROP- vet. Tuomarina oli Romaniasta Iliev Marius, joka sanoi näin: Very typical, in excellent condition, excellent proportions, excellent head & expression. Excellent coat & pigmentation. Very good movement. One of the best I've ever seen.

Mahtavan hienon päivän päätteksi tämän arvostelun siivittämänä Piki sijoittui lammas- ja karjakoirien ryhmäkehässä palkinnoille eli neljänneksi (RYP4). Tämä oli niin Pikin kuin minunkin ensimmäinen kokemus sijoittumisesta ryhmäkilpailussa, jossa palkitaan neljä koiraa.

Upea suoritus yli 9-vuotiaalta Pikiltä!
Mantaa unohtamatta joka jälleen oli VSP.

Masi pusupoika

Sunnuntaina kävimme Minnin kanssa tervehtimässä Porissa Masia ( D Boogie Boy) ja hänen perhettään. Reissu aloitettiin sillä että otimme Riihimäeltä kyytiin mukaan Petun, joka jäi meille viikon vierailulle. Porissa meitä oli vastassa hurmaava  melkein 5 kuukauden ikäinen pusupoika, joka oli kasvanut jo hienoihin mittoihin. Kiitos Kaijalle ja perheelle että saimme viettää mukavan päivän kanssanne!

Kesäkuun kuulumisia

Sutkista Suomen muotovalio

Tänä vuonna aloitimme kesän näyttelykierroksen Helsingissä Tuomarinkartanossa, jossa oli kansainvälinen koiranäyttely. PONit arvosteli rouva Talvitie.
Sijoitustyttömme Sutki - S Säihkysääri - esiintyi ensimmäistä ja myös viimeistä kertaa avoimessa luokassa koska tyttö sai liikakiloista huolimatta sertin ja tuli näin ollen Suomen muotovalioksi. Näyttelytulos oli Paras Narttu 2 ja sertin lisäksi tuli myös v-cacib, joka siirtyy cacibiksi. Mahtavat Onnittelut!

Tuomarin loppukommentti oli hauska.... esitetään lihavassa kunnossa mutta kantaa kilonsa kunnialla ja liikkuu hyvin. Sutki on kyllä hoikistunut paljon mutta on vielä vähän löysässä kunnossa :)

B-pennut luovutettu uusiin koteihin

Aika kuluu ihan liian nopeasti. Kaikki pennut B-pentueesta ovat nyt lähteneet eri puolelle Suomea uusiin koteihinsa. Joqu  - D Bossanova- on Päivin ja Simon perheessä Pirkkalassa, Manu - D Bugga Buddy-  on Leenan perheessä Imatralla ja Masi - D Boogie Boy- Porissa Kaijan ja Pekan luona. Toivotan onnellista ja iloista pentuaikaa sekä sydämellinen kiitos uusille pennun omistajille.

PON katselmus

Vuoden 2013 PON katselmus pidettiin Veikkolassa  Kirkkonummella samassa paikassa kun vuonna 2011. Dumboss kasvatteja edusti vain Manta -D Anemome-, joka kilpaili ryhmässä 2-5 vuotiaat Noviisit. Manta sijoittui luokassaan toiseksi ja sai kunniapalkinnon.

Sijoituskoiristani mukana oli urosten luokassa 5-7 vuotiaat kilpaillut B-pentueen isukki Tette - Tette Tim Ama Canem-, joka sijoittui kolmanneksi saaden myös kunniapalkinnon. Myös Sutki - S Säihkysääri- sijoittui omassa luokassaan toiseksi ja nappasi kunniapalkinnon. Jatkokilpailuissa ei tullut tällä kertaa sijoituksia.

Pois pentulaatikosta

Pennut ovat kasvaneet hyvin ja ovat nyt 4 viikon ikäisiä. Pentulaatikko on jo 'pieni' ja lapsukaiset haluavat lähteä katsomaan miltä maailma näyttää sen ulkopuolelta.

Uusia kuvia myös täältä!

Late on koirien taivaassa

Rakas PONini Late on poissa  12 vuoden ja 9 kuukauden iässä. Vanheneminen teki tehtävänsä ja sen etujalat olivat niin huonossa kunnossa että oli parasta päästää aina niin iloinen ja vilkas koira enkeliksi.  Late oli luonteeltaan varmasti sympaattisin PON jonka olen tuntenut. Lepää rauhassa, tulet olemaan aina sydämessäni.

Kuvia pennuista 26.2.

Minnin ja Teten pentue on syntynyt

Minni on kantava

Minni kävi tiineystarkastuksessa. Ultrassa näkyi 5 pentua. PON-pentujen Emisja z Gwiazda Sirius x Tette-Tim Ama Canem odotetaan syntyvän helmikuussa viikolla 7.

Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä. Varauksia voi tehdä jo nyt.

Hieno näyttelymatka Turkuun

Vuoden ensimmäinen näyttelymatkamme suuntautui perinteisesti Turkuun, jossa oli Kansainvälinen koiranäyttely. Tällä kertaa mukaan oli ilmoitettu pitkän näyttelytauon jälkeen Piki - B Olen Pikku-Dee- , joka osallistui veteraaniluokkaan. Tyttöjämme edusti nuortenluokkalainen Sutki - S Säihkysääri-.  Tuomari oli Tsekeistä, Andras Polgar.

Näyttelyreissuun valmistauminen aloitettiin perjantaina, jolloin kävin hakemassa Sutkin Karkkilasta ja sen jälkeen menimme Mirvan luokse kaunistumaan. Kolmen tunnin yhteisen pakerruksen jälkeen Sutkin komea turkki oli selvitetty ja koira oli näyttelykunnossa. Liikakilot koiran ympärillä hieman huolestuttivat meitä.

Lauantai aamuna kipakassa pakkasessa lähdimme ajamaan kohti Turkua. Jostain syystä emme pitäneet tällä kertaa mitään kiirettä. Näyttelypaikalle saavuttuamme huomasimme että tuomari oli ollutkin harvinaisen nopea arvostelussaan ja PONien arvostelu alkoikin melkein heti. Eipä ehtinyt paljon jännittämään ja onneksi koirat oli harjattu jo hyvin etukäteen. Mirvan kanssa päätimme että tällä kertaa minä esittäisin molemmat koirat.

Urosten arvostelu alkoi ja ensin menin kehään Pikin kanssa. Pikiä touhu vähän oudostutti pitkän tauon jälkeen ja se ei oikein meinannut pysyä nahoissaan. Arvostelu oli kuitenkin ok ja sijoitus ERI2, joten vuoden ensimmäiset näyttelypisteet oli ansaittu. Huomasin että tuomari oli aika tiukka kun valioluokan koiratkaan eivät saaneet SA:ta. Mitenkähän meidän Sutkin kanssa käy kun se ei tosiaankaan ole missään sutjakassa kunnossa.

Juniorinartut arvosteltiin ja sitten oli Sutkin vuoro nuortenluokassa. Vitsi mikä yllätys, liikakiloistaan huolimatta Sutki esiintyi aivan loistavasti, oli luokkansa ensimmäinen ja sai vielä paikan parhaan nartun valintaan (SA). Mirva halasi minua ja sanoi että nyt kyllä osasit hymyillä tuomarille tosi kauniisti ;).

Sitten oli vuorossa parhaan nartun valinta. Neljä narttua kehässä ja Sutkin kanssa esiinnyimme luokkamme mukaan toisena. Juoksimme kehän ympäri, vatsan pohjassa kouraisi, tuomari siirsi meidät joukon ensimmäiseksi. Kehän reunalta alkoi aivan mahtava kannustushuuto ja en todellakaan voinut kuvitella että Sutki tuli valituksi parhaaksi nartuksi saaden Cacibin ja Sertin. Tuomari sanoi minulle että sinulla on todella kaunis koira, pikkuriikkisen (näytti sormilla) tempperamenttiä hän vain toivoisi sille lisää. Vielä valitessaan Sutkin vastakkaisen sukupuolen parhaaksi (VSP) hän toisti saman asian.

Aivan mahtava ja ihana näyttelypäivä. Suuret kiitokset tukijoukoille!

Petun (D Astar) poika ja Pikin pojanpoika Mölli (Borgåkers Questo e Merlin)oli näyttelyssä hienosti PU3.

Kuvat:  M Borgström ja K Viljanen

Pavelista virallisesti C.I.B

Ensimmäinen Dumboss Kansainvälinen valio on vahvistettu 20.12.2012. Pavel - D Arnold-  on nyt virallisesti C.I.B, FI Mva, Ee Mva, By Mva, Lt Mva, BYV-10 ja LtV-12.